Ensin rakensimme tien, sitten tie rakensi meidät…

Länsimaisen ”sivistyksen” voitonkulku alkoi modernin ajan koittaessa. Yksi keskeisimmistä ja konkreettisimmista syistä tälle maailmanvalloitukselle olivat konkreettisesti erilaisien teiden ja kulkuvälineiden kehittyminen. Aasialainen kulttuuri, etenkin kiinalaisten kultuuri pysyi eurooppalaisten kyydissä tosiaankin aina modernin ajan kynnykselle asti. Kiinalla oli myös omat laivansa ja löytöretkeilijänsä, mutta eroa näiden kulttuurien välille alkoi kuitenkin synytä.

Konkreettisesti mitattuna esimerkiksi höyrykoneiden valmistaminen, joka mahdollisti esimerkiksi rautateiden ja tehtaiden kehittymisen, oli myös aasialaisten ulottuvilla. Silti esimerkiksi Englannissa rautateitä oli esimerkkinä tietyssä ajankohdassa noin 50 000km, kun Kiinan vastaava luku pyöri noin parissa tuhannessa kilometrissä. Nämäkin kilometrit tuhottiin melkein samantien kiinalaisten toimesta.

Länsi otti samanlaisen harppauksen myös merillä. Vaikka kummallakin oli laivoja, varustivat eurooppalaiset laivansa asein sekä valloittamista ja puolustamista varten, että keripukin voittamista varten. Valkoinen valloittaja tuli uusille alueille rauhanlähettiläänä, mutta paljasti todellisen luonteensa vasta hieman myöhemmin.

Kiinalaiset tekivät samoihin aikoihin omia matkojaan, löytöretkiään. Näissä matkoissa oli kuitenkin yksi keskeinen ero. Kiinalaiset eivät olleet niin kiinnostuneita valloittamisesta. He jättivät esimerkiksi Japanin saaret oman onnensa nojaan. Vieraileminen ja kanssakäyminen riitti – riistoon ei ollut tarvetta.

Länsimainen lähestymistapa oli tosiaankin toinen.

Mutta mikä oli se keskeinen tie, jonka länsi rakensi? Siis se tie, joka teki näinkin merkittävän eron eri kulttuurien välillä?

Tuo tie oli kulttuurifilosofinen.

Lännessä uskottiin jo vahvasti kapitalismiin ja eräänlaiseen etupiiriajatteluun. Valloittaja saattoi saapua mereltä ”kuninkaan nimissä” tuomaan rauhaa, mutta saattoikin olla oman laivueensa asialla. Rikastuminen ja oman edun (myös maan edun) tavoittelu oli keskiössä. Tämä vaati poliittisen-, taloudellisen- ja sotilaallisen järjestelmän nivomista saman tavoitteen saavuttamiseksi. Kun tämä kilpajuoksu kiihtyi Euroopassa, oli Aasialla oma, vanhan kulttuurin tapansa suhtautua asioihin. He eivät halunneet muuttaa vanhaa ja jo ollutta samalla nopeudella kuin eurooppalaiset valloittajansa.

Kulttuuri on myös tie muuttaa urheilua

Löydän urheilussa hyvin paljon samaa. Kun lähtöviivalle laitetaan kaksi kilpailevaa ekosysteemiä samoin resurssein, määrittyy maaliviivan ylittämisjärjestys sillä, miten vallitseva kulttuuri muokkaa näitä resursseja. Vallitseva kulttuuri käyttäytyy resurssien ympärillä kuin ruoste. Se ei ole hetkessä niin kovin näkyvää, mutta pitkällä aikajänteellä ero on erittäin suurta.

Kun siis näemme tuloksen, näemme itseasiassa kulttuurimme aikaansaaneen tuloksen. Tulos on kuin mittari siitä, miten ”kulttuuriruoste” on päässyt temmeltämään resurssien rajapinnassa.

Uusi kirja ulkona ehkä ensi viikolla. Siinä myös vähän tällaista…

A2801D34-2164-4CCA-B896-337BB9FA1B87