Maailman ensimmäistä viljelijää on varmasti katsottu kieroon: muut heimolaiset ovat lähteneet keräilemään marjoja ja metsän antimia, metsästämään ja kalastamaan. Viljelijä on sen sijaan laittanut keräämiään siemeniä maakuoppiin, ja jäänyt odottamaan. Todennäköisesti hän on kulkenut joka päivä muiden mukana metsälle – tarkistettuaan ensin mitä maasta on nousemassa. Jatkuvan pilkan kohde hän on varmasti ollut. Pilkka on päättynyt siinä vaiheessa kun sato on valmistunut. Yhtäkkiä ei tarvitsekaan olla riippuvainen kerätystä tai metsästetystä. Sato on taannut ennustettavamman ja pysyvämmän ravinnon lähteen heimolle. Nyt kaikki haluavat viljellä maata. Ihmisen seuraava kehitysvaihe on alkanut.
Samalla tavalla valmentaja kylvää maahan siemeniä. Kyse on tavallaan odotusarvosta. Jos kylvetyt siemenet ovat täynnä toivoa, positiivisia, on satokin yleensä toiveiden mukainen. Viljelijät ovatkin tässä suhteessa erilaisia – toisilla siemenet tuottavat aina komeampaa ja maukkaampaa satoa. Toisilla halla vie usein tuloksen.
Tuleeko ero kasvualustan valmistelussa? Tekeekö tuottava valmentaja tämän paremmin? Antaako hän auringon paistaa kylvökselle useammin? Kastelee tiheästi? Kitkee rikkaruohot ja karkottaa tuholaiset.
AIS:n valmentaja Shannon Rolandson kertoi esityksessään Tukholman World CUPin yhteydessä hänen puheidensa vaikuttaneen paljon urheilijoiden tekemiseen. Kun hän aikaisemmin puhui suorituskyvystä (kynnykset, maksimaalinen hapenotto, sarja-ajat jne.), olivat urheilijat huolestuneita näistä asioita – olemmeko me suorituskykyisiä? Mikä kuntomme on?
Hän muutti puhetyylinsä kilpailusuuntautuneeksi – miten voitamme kilpailuja? Miten meidän tulee uida? Tulokset muutoksen jälkeen puhuivat puolestaan.
Tags: ilmasto, vuorovaikutus
