Ja mistä nautit eniten?
Kuvittele olevasi isäinpäivänä perheesi tai ystäviesi parissa. Keskustelette otsikon mukaisesta aiheesta – Millä tavalla kulunut viikko oli hyvä? Mistä nautit siinä?
Minulle kulunut viikko toi monta nautinnollista hetkeä.
Viikkoa on leimannut kiertolaisuus. Olen käynyt Tampereella, ja tulen käymään Helsingissä ja Vierumäellä.
Toinen leimallinen asia on ollut erilaisien ihmisien kohtaaminen ja – toivottavasti – heidän kokemuksensa rikastastaminen ja elävöittäminen.
Tiistaina pidin Jyväskylässä valmentajille sparrausta. Valmentajien jatkokoulutuksessa käsiteltiin postmoderneja aatesuuntia kuten narratiivisuutta, ratkaisukeskeisyyttä ja dekonstruktiota. Aiheet ovat meille valmentajille hankalia, sillä ne haastavat tulemaan pois totutulta mukavuusalueelta ja oikeasti miettimään tekemisemme filosofian perusteita. Pohtiminen herättää vain enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
Ja olin onnellinen siitä, että sain olla mukana niin hyvässä porukassa joka sparrasi minua aivan uuteen paikkaan. Samalla tavalla uskon heillekin käyneen.
Keskiviikkona olin Varalassa. Tuttu VAT ryhmä koko päivän. Oli mukava kuulla, miten ihmisillä asiat ovat käynnistyneet syksyllä uudelleen, ja miten sitä virtaa löytyy.
Illalla kävin kertomassa Tamperelaisille uimareille näkemyksiäni siitä mitä vaaditaan urheilun tekemiseltä huipputasolla. Vamasti moni asia pisti urheilijat pohtimaan omaa suhdettaan urheiluun. Olin tyytyväinen siihen, kuinka fiksuja ajatuksia urheilijoilta tuli. Yksikin kysyi, miten AP vaikuttaa omien kirjoituksiensa perusteella niin erilaiselta kuin minä. Siis sellaiselta, joka on tarkka ja analyyttinen. Vau – miten tuollaisen eron edes voi huomata noin “nuorella iällä”? Siistiä.
Torstaina päivän juttu oli palaveri Aki Karjalaisen ja Seppo Haaviston kanssa. Pohdimme sitä, millä tavalla opiskelevia nuoria saisi paremmin tietoiseksi siitä, minkälaisia arjen valintoja he tekevät. Ja mitä muuttamalla he saattaisivat voida vieläkin paremmin ja tehdä (tietysti) sekä urheilullisesti että opiskelun puitteissa parempaa jälkeä.
Perjantaina matkaan Vierumäelle kouluttamaan URVA- valmentajia. Siis URVA:laiset ovat entisiä ja nykyisiä huippu-urheilijoita, jotka “muuntokouluttautuvat” valmentajiksi. On aina ilo vetää tätä koulutusta, sillä huipuilta oppii aina niin paljon.
Toivottavasti viikkoni huipentuu töiden puolesta lauantaihin. Helsingissä vietetyn päivän jälkeen toivon pääkouluttajamme Lauri Heikkisen läpäisevän minut työnohjaajan koulutuksesta. 90 opintopisteen puristus viimeisien kahden ja puolen vuoden ajalta toisi viimeinkin valmistumisen nautinnon.
Tässä ei vielä kaikki mistä olen tällä viikolla saanut nauttia. Lyhyt listaus:
+ Huolimatta pitkistä päivistä ja ajokilometreistä olen ollut paikalla lähes jokaisessa harjoituksessamme.
+ Sunnuntaina on isäinpäivä
+ Olen ollut yhteyksissä erääseen vanhaan ystävään pitkästä aikaa
+ ilmasin patterit
