Tervetuloa Espanja!

AaltoAlvari on nyt kiinni.

Hallin kiinni meno on aiheuttanut monenlaista päänvaivaa jyväskyläläisille. Ensinnäkin seurat ovat suuria kärsijöitä. Eikä seuroissakaan vielä mitään, mutta nuorille ja uintia raakstaville ihmisille tilan väheneminen on huono juttu.

Kun olemme uineet nyt Vaajakoskella, huomaa myös sielllä stressitasojen nousemista. Pieni halli ei ole ehkä tottunut vielä siihen että altaaseen hyppää 15 kpl isoja miehiä ja näyttäviä naisuimareita työskentelemään. Kaksi käytössä olevaa rataa paukkuu ja pullistuu.

Yhteentörmäyksiä tulee takuu varmasti.

Kaiken tämän suodattajina ovat ensisijaisesti uintivalvojat, ja sitten toissijaisesti me aktiiviharrastajat. Koetan itse ennen kaikkea joustaa ja ymmärtää normaalia käyttäjää. En esimerkiksi uitata sellaisia sarjoja, jotka roiskuttavat vettä vesisjuoksijoiden silmille. Ainakaan suuressa määrin.

Lisäksi lupaan kääntää aina toista poskea kun tunteet sattuvat kuumenemaan. Neuvvottelen ja haen ratkaisuja.

Suurin huoleni nyt pienenvissä tilaresursseissa on uintiurheilun asenteellinen taantuminen. Sitä voi tapahtua sekä seurojen sisällä, että yleisessä asenteessa suorituspaikoilla.

Seurojen sisällä pelkään sitä että hajautus eri halleihin ja ajankohtiin johtaa yhteishengen hiljaiseen hiipumiseen. Meillä pitää olla yhteistä tekemistä.

Yleinen asenne saattaa siirtää uintiseurojen asemaa kymmeniä vuosia taaksepäin. Nyt kun olemme koko ajan vieraassa ympäristössä, olemmeko samalla kuin huutolaispoikia tai sanan mukaisesti “evakossa”?.

Pari vuosikymmentä sitten seurojen asema oli aikaslailla hyljeksitty eri puolella suomenniemeä. Olemme kulkeneet pitkän taipaleen yhteiseen neuvottelupöytään ja tasa-arvoiseksi toimijaksi muiden toimijoiden (kuten kunnat ja koululaitos) rinnalla. Nyt pitää pitää kiinni oikeasta asemastamme. Pää on pidettävä pystyssä.

Meitä kutsuu nyt Espanjan aurinko. 2kk evakkomatka Costa del Sol:ille on toisaalta odottamisen arvoinen, mutta samalla haikea. Monen perheen lompakot kuihtuvat huolestuttavasti, opinnot myöhästyvät. Samalla jälleennäkemisiä on luvassa vasta lokakuun lopulla.

Muuten, ostakaahan nyt tuota kirjaani poies. Se on poikinut ihan hyviä arvosteluja. Tässä muutama viimeinen kommentti:

“Kirja on kaunis”

“En voinut lukea sitä lomallani, sillä se synnytti liikaa ajatuksia. Lomalla ei ole kiva ajatella näin syvällisesti”.

“Olen miettinyt samoja asioita, ja osasit tuoda ne yhteen todella hyvin”.

“Ihan ok juttuja, mutta ei noita voi millään allekirjoittaa!”.