Edelliseen postiin liittyen sivuan tässä vähän uuden kirjaninkin teemaa otsikolla “sinä teet minut”. Siis kirjassa ei ole tuon nimistä otsikkoa.
Mutta ajatus menee suunnilleen sillä tavalla, että jos valmentaja haluaa urheilijan kanssa toimivaa yhteistyötä, on hänen osoitettava urheilijalle että tämä on hänelle tärkeä. Ei tärkeä tuloksen tekemisen väline tai urheilija, vaan tärkeä. Ihmisenä ja hengittävänä olentona.
Kun valmentajan osoittaa välittävänsä aidosti toisesta ihmisestä, “luo” hän samalla hänet “eläväksi.
Samalla tavalla meille valmentajille on tärkeää että jäämme joidenkin ihmisien mieleen. Olemme heille tärkeitä.
Tämän päivä hyvä hetki oli se, kun Jere tuli altaalle jutskailemaan ja kertoili uimareille omista fiiliksistään arvokilpailuissa. Piirteli taktiikoita taululle ja semmoista.
Osoitti, että olemme tällaisen huomion arvoisia.
