Yrittäjyys oli korkeakouluni

by admin

8DE601BC-2033-4A34-90C3-79328EE19FEDNyt näyttäisi kovastikin siltä että vuoden vaihteessa aloitan jotakin uutta ja himmailen vanhaa. Pääsen (tai joudun) hetkeksi eroon yrittäjän taivaasta ja helvetistä. Asiakkailleni tämä on toivottavasti (ja valitettavasti) jonkinlainen pettymys. Ainakin minä nautin teidän kanssanne työskentelystä todella paljon. Toivonkin tulevaisuuden saattavan meitä taas yhteen uudemman kerran. Seuraavat pari vuotta asiakkaani tulevat olemaan ennen kaikkea uimarit sekä Jyväskylän Urheiluakatemia. Tämän myötä toimenkuvani laajenee myös hieman muille saroille. Uuteen kuvioon ei reissaaminen tätä enempää mahdu, joten karsintaa joutuu nyt tekemään.

Yritys joutaa nyt hyllylle ainakin pariksi vuodeksi.

Myös tämä blogini saattaa tuottaa tekstiä harvemmin, mutta säilyy aktiivisena. Olkaa myös edelleen yhteyksissä – jos kalenteri ja tilanne sallii, lähden toki mukaan kaikkeen mielenkiintoiseen.

Mutta mitä yrittäjyys minulle antoi ja mitä se minulta otti? Miten näen tämän jakson minua kehittäneen ja miten taannuttaneen? Mitä vien mukaani uuteen toimeen, mitä taasen jätän muhimaan yritykseeni?

 

Mitä sain, mistä luovuin?

Yrittäminen ei ole helppoa. Sitähän kaikki me pienyrittäjät jauhamme. Aluksi siis hieman tätä negatiivista puolta… Kun itse valmensin samaan aikaan täyspäiväisesti, oli ajasta aina pulaa. Tänä syksynä, elokuusta joulukuuhun, pidin yhteensä kahdeksan vapaapäivää. Koetin järjestää asiakkuudet aina siten ettei valmennus kärsisi. Joskus valmennus joutui ottamaan iskuja, mutta useimmiten se oli yrittäjyys. Kun esimerkiksi läksin leireille tai kilpailemaan, joutuivat asiakkaat joskus siirtämään tilaisuuksiaan. Useimmiten tilaisuudet peruttiin, jolloin taloudellinen puoli osui omaan nilkkaan.

Toinen negatiivinen yrittäjyyden puoli liittyi kolmannen sektorin (yhdistykset, liitot, seurat) työtehtäviin. Kun yhdistykset eivät olleet alv- velvollisia, joutui yrittäjä ottamaan tämän huomioon hinnoittelussa. 24% lovi katteessa oli suuri, mutta kannettava.

Kolmas negatiivinen asia liittyi kuntaan ja julkiseen sektoriin. Kun yrittäjä yritti rakentaa palveluita kunnallisiin suorituspaikkoihin, oli suhtautuminen yleensä epäilevää ja käyttäytyminen huonona. Poikkeuksena mainittakoon Espoo, jossa yksityistuntia pitävä valmentaja sai tulla pitämään tuntinsa tavallisena asiakkaana. Useimmiten suhtautuminen oli erittäin syrjivä. Tässä liikuntapalveluja (paikkoja) tuottavilla kunnilla olisi hurjasti parantamisen varaa. Personal Trainerit, yksityiset uimaopettajat jne tuottavat palveluita kuntalaisille. Kuntien suorituspaikat ovat taasen rakennettu palvelemaan kuntalaisia. Yleensä suhtautuminen oli sellainen, jossa yrittäjä saateltiin suunnilleen ulos jos toiminta vaikutti yksityisopetukselta. Joskus tunnin pitämiseksi olisi pitänyt varata rata ja maksaa jotakin ekstraa. Kerran konahdinkin yhdelle hallipäällikölle: ”Suomen teillä ajaa paljon rekkoja, roska-autoja ja takseja. Pitäisikö nämä heittää pois teiltä, koska he käyttävät kunnallisia teitä tehdäkseen businessta.”

Myös me pienet yrittäjät maksamme verot ja sisäänpääsyn – olemme myös kuntalaisia.

Ensimmäiselle, ajankäytölliselle asialle en mahtanut mitään. Toinen, alv- ongelma, ajoi minua pikku-hiljaa pois urheilupuolelta. Tämän kolmannen ongelman ratkaisin lopettamalla tuulimyllyjä vastaan taistelemisen. Yksityistunnit eivät olleet taloudellisesti tai asenteellisesti kannattavaa toimintaa. Olen tosin pistänyt merkille, että useassa paikkaa asiat ovat kehittyneet parempaan suuntaan. Personal Trainer ei ole enää kunnallisen paikan kamalin tapahtuma, vaan ehkä jo lisä-arvo asiakkaalle (jopa kunnalle).

Mitä sitten sain?

Ensimmäisenä tulee mieleeni asiakkaat ja teiltä oppiminen. En olisi ikinä oppinut uintipiireistä sitä kaikkea mitä jääkiekko, jalkapallo, hoivayritys, näyttelijä, taiteilija, telinevoimistelija tai muun lajin valmentaja minulle opetti! Tätä en myöskään tule hukkaamaan. Siksi tulen olemaan edelleen mukana sellaisissa prosesseissa jotka nostavat kauhun hien pintaani ja vievät minut hauraille alueille.

Toiseksi nostaisin yrittäjän palvelulupauksen. Yrittäjä ei voi surffailla selityksien tai petettyjen lupauksien maailmassa. Vertaus aikaisempaan minuun:

Olin oppinut hieman olosuhteiden uhriksi. Valmensin ja koulutin,  mutta siinä ei ollut mukana sellaista maailmanlopun meininkiä. Olin näennäisen tehokas ja tuottava. Yrittäjyys muutti minua. Kun joka päivä piti pistää parastaan, muuttui jotenkin koko olemus tämän mukaisesti. jouduin treenaamaan kuin huippu-urheilija saadakseni itseni henkisesti sellaiseen asentoon jossa 12 tunnin työpäivä ajeluineen tuotti asiakkaalle mahtavan kokemuksen. Tätä en siis halua hukata. En toki halua ajella enää tuollaisia työpäivä. Mutta teho lähtee itsestä ja omasta tekemisestä.

 

Mitä yrittäjyystarinani oli (ja on)?

Nyt kun katson taaksepäin, näen tallamani polun onnistumisena. Vaikka toimintaympäristö oli haastava ja asiakkuuksia joutui keräämään ympäri Suomea, olen kuitenkin onnistunut. Rakensimme tämän aikana talon, valmensin uimareita kansainväliselle tasolle ja sain yrityksen pikku hiljaa kannattavaksi. Voin kiittää ja kehua itseäni yrityksen määrästä ja uskosta tulevaan, stressin sietämisestä ja sinnikkyydestä, innovatiivisuudesta.

Nyt laivani suuntaa jo kohti uutta majakkaa. Koneet täysillä eteenpäin ja hiiltä koneeseen!

 

Rauhaisaa joulua ja Menestystä uuteen vuoteen Kaikille!

 

P.s. Kirjani julkaisu siirtyy tammikuun puoleen väliin. Laittelen siitä sitten erikseen infoa.