Syyssiivousta Espanjassa

by admin

Olemme uimareiden kanssa leirillä Matarossa, Espanjassa. Leiri on nyt melkein puolessa välissä. Ajatus alkaa pikku hiljaa kulkea ja suksi luistaa. Tässä joitakin hajatelmia mitkä kerääntyvät pienistä puroista pikku hiljaa kunnollisiksi virroiksi ja jokiuomiksi. Toivottavasti minusta löytyy riittävästi kuria niiden toteuttamiseen taas sitten arjessa leirin jälkeen.

Kalenteriasiat

Kun tarkastelen kalenteria tältä syksyltä, on viimeisestä kokonaisesta vapaapäivästä vierähtänyt tovi aikaa. Niitä on ollutkin koko syksyn aikana ruhtinaallisesti melkein joka toinen viikko. Tein pitkiä päiviä ja viikkoja tarkoituksellisesti tätä leiriä varten. Ajatukseni oli saattaa asioita valmiiksi siten että leirin aika olisi palautumisen ja rauhoittumisen aikaa. Olin kuitenkin jo tosi väsynyt ennen leiriä. Viimeisellä viikolla heräsin vielä hyvän yöunen jälkeen aamulla, mutta pysyin virkeänä ja keskittyvänä vain pari tuntia. Sitten kaikki meni puuroksi. Työnohjaajataustastani johtuen tiesin olevani rajalla. Jos olisin jatkanut vielä hieman pidempää, olisin hyytynyt työuupumukseen.

Leirin aikana ja sen jälkeen tulen raivaamaan kalenteriin vapaapäivän jokaiselle viikolle. Työni luonteesta johtuen tämä päivä vaihtelee viikoittain. Tämä on kuitenkin tehtävä kun kerran pääsin jo näin lähelle haistelemaan uupumisdemonin pahanhajuista hengitystä. Lisäksi tulen miettimään hieman kyytipolitiikkaa. Nyt kun asustelemme 10km keskustasta, tulee lapsia heiteltyä kouluun, harrastuksiin ja kavereille miten sattuu. Leirin jälkeen tätäkin järkeistetään siten, että kyytien niputtaminen ja julkisien käyttäminen saa lisääntyä. Vapaa-aamu ei tarkoita lasten kyyditsemistä vaan ehkä kävelylenkkiä bussipysäkille.

Kuntoiluasiat

Olen lihonut rakentamisen aikana kuusi kiloa. Tämä tuli itselle pienenä yllätyksenä. En ole mitenkään painon tai ulkonäön perään, mutta vaakaan astuminen hämmästytti kuitenkin. Minulle hyvä kunto on nimenomaan hyvää kuntoa. Se tarkoittaa riittävää hapenottokykyä puuskuttaa pitkäkin kestävyyslaji korkealla sykkeellä. Se tarkoittaa riittävää voimatasoa kaikkialla kehossa. Se tarkoittaa ketteryyttä ja koordinaatiota, jolla kehoni säilyttää jotakin joustavuuttaan (mitä ei tällä hetkellä ole). Se tarkoittaa minulle hyvää verenpainetta ja matalaa kolesterolia sekä verensokeria.

Leirin aikana ja jälkeen olen päässyt kiinni oikeasti kuntoiluun. Junan sijaan (majapaikastamme on 10km altaalle) ostin pyörän. Sotken sillä koko leirin koettaen nimenomaan polkea riittävän kovaa. Pusken keuhkojani ja sydäntäni kehittymään. Lisäksi osallistun uimareiden kuntopiireihin ja käyn tyttäreni kanssa lenkillä. Olen ollut hieman löysä itselleni ruoan suhteen leirin ensimmäisellä viikolla. Tämä löysyys on tarkoittanut pieniä makupaloja silloin tällöin. Suuhan tottuu sokeriin. Se halajaa sitä kuin vauva maitoa. Toisella viikolla totutan itseäni taas pois makupaloista ja jälkiruoista.

Itsensä kehittäminen

Aamun hetket ovat olleet minulle taikahetkiä. Niissä kirjoitan ja selvitän, luen ja ajattelen. Koko syksy meni niin tukossa, etten tähän ole kyennyt. Nyt olen sille saanut taas aikaa. Tätä jatkan myös tulevaisuudessa.

Miksi tämä kaikki?

Osalle tämä liikkumisesta ja puritaaninen ruokavalio saattavat vaikuttaa itsensä kiusaamiselta. Miksi tällaiseen? Onko se kaiken vaivan arvoista? Minulle on. Tässä kun alkaa olla elämän viimeisellä kolmanneksella, haluaa sitä vaikuttaa siihen miten tämän ajan kykenee käyttämään. Olenko väsynyt vaiko energinen? Miten pystyn osallistumaan lapsien nuoren aikuisen elämään? Entä jos jossakin vaiheessa tulen isoisäksi? Eli iso kaari elämässä on minulle tärkeää.

Toiseksi tärkeää on tämä hetki ja päivä. On mukavaa kun paikat ovat hieman jumissa. On mukavaa herätä kirjoittelemaan tätäkin tekstiä ja saada luovuutta taas liikkeelle.

On mukavaa olla elossa.