SM kick off

Pidimme eilen SM-kilpailujen kick offin, eräänlaisen hengenkohotustilaisuuden.

Olemme viimeeksi pitäneet vastaavan, todella vaikuttavan vuonna 2009. Suoraan siitä tulimme, Ouluun, näimme Tilaisuutemme tulleen, ja Voitimme Sampomaljan HSS:n ja Cetuksen nenän edestä.

Aloitimme nyt muistelemalla niitä aikoja. Katselimme konkreettisesti 2009 SM- tuloksia, ja totesimme sieltä monta mielenkiintoista uintia. Kerroimme tarinoita. Oskunkin finaaliuinti viestissä . Hauskaa.

Sitten muistelimme tilaisuuksia jossa hyvä joukkuetekeminen oli nostanut omaa tekemistä uudelle tasolle. Jokaiselta löytyi rikkaita tarinoita.

Oli tarinoita siiä, kun valmentaja pomppi riemusta, joukkueeseen kuulumisen tunne lisäsi tsemppiä, kun periksi ei voitu antaa ja kuinka tsempattiin vaikka ei lähtenyt.

Lopuksi kävimme läpi myös jokaisen tuntoja lähestyviä kisoja kohtaan. Oli paljon itseluottamusta talossa. Mutta oli myös pelkoja, odotusta ja epävarmuutta. Kaikkia inhimillisiä tunteita.

Leijona-asenteella vaan kohti Vaasaa!

Olen tarkastellut jo omaa luento-osuuttani seminaariin.

Aion avata uinnin ydintaitoja – mitkä tai mikä asia siis tekee hyvän uimarin? Valoitan erilaisien näkemyksien historiallista taustaa – miten esimerkiksi Counsilman aiheesta aikoinaan ajatteli? Mitä ormolaishaljandilainen linjaus toi tullessaan? Mitä miltonismi lisäsi soppaan? Ja missä ollaan nyt?

Ja miten kaikesta voisi nivoa yhteen sellaisen keitoksen, jonka voisi jopa opettaa uimarille, ja ymmärtää itse?

Toinen osioni käsittelee valmennuksen ohjelmointia. Mehän pyrimme ohjelmoimaan mikrosyklien ja makrosyklien, exceleiden ynnä muiden työkalujen avulla sitä mitä kulloinkin annollistuu urheilijalle. Mutta mitä ehkä todellisuudessa tapahtuu? Miten saamme kiinni siitä mitä todellisuudessa tapahtuu? Mitä voimme tai meidän kannattaa ehkäpä tehdä.

Oletkos Matti jo omasta osastasi valmis avaamaan esimerkiksi tuohon kommenttiosioon?

Kiirettä on pitänyt.

Eilen menimme joukolla Tampereelle kisaamaan. Pitkä päivä tarjosi mahdollisuuden seurata hyviä skapoja sekä käydä kehityskeskusteluita loppujen uimareiden kanssa. Osa on vielä kotona odottamassa vuoroaan.

Kivaa ksioissa oli se, että syksyllä kisasimme vain kerran GP:ssä. Ja ne menivät hieman penkin alle. Silloin tulimme suoraan leiriltä ja väki oli poikki ja koti-ikävän kourissa. Nyt saimme olla rauhassa ja nauttia uimisesta. Jotkut tekivät jopa ennätyksiä – herkkua jota aikuisilla ei niin kovin usein kesken kautta näe.

Ja taso oli sen verran hyvää, että SM- kisoja kohti voi lähteä luottavaisin mielin. Kolmisen viikkoa kun painetaan niin tulosta alkaa tulla

1. Mitä hyvää 2011 toi elämääsi?

2. Mistä tekemisistäsi jutuista olet ylpeä?

5. Jos katsot yleistä suuntaa elämässäsi, niin näkyykö joku polku takanasi, joka suuntaa sinua jonnekin eteenpäin?

1. Mitä hyvää 2011 toi elämääsi?
Kaupunkivalmennuskeskus käynnistyi. Tutustuin sen kautta uusiin ihmisiin. Tämä jo rikastutti paljon vuotta 2011.

2. Mistä tekemisistäsi jutuista olet ylpeä?
Kirja tuli tehtyä. Saimme Espanjan leirin vedettyä. Olin mukana kehittämässä uusia toimintamalleja (FORUM, AREENA) sparraukselle. Valmistuin työnohjaajaksi. Ja kyllä hyvä valmennusryhmä toi elämään paljon positiivista.

3. Mitä nämä jutut kertovat sinusta? Mihin ne sinut liittävät?

Olin aika sinnikäs poika. Sinnikkyys liittää siihen sitkeyteen, millä etenkin mummo ja pappa aikoinaan sinnitelivät menemään vaikeuksista huolimatta. Sota ja pula-aika olivat silloin käsinkosketeltavaa arkipäivää. Meidän pulamme on vain läheisyyden kokemuksissa, ajassa ja rahassa. Mitäs sitä valittamaan?

4. Mitä olisit vielä toivonut vuodelta 2011? Ja odotatko samoja asioita vuodelta 2012?

Henkilökohtaisia toiveita toki on paljonkin. Yksi iso juttu, jota jo muutaman vuoden toivoin, menetti toiveikkuutensa. Mutta tämä toiveikkuuden menettäminen ei ollut sellaista negatiivista. Syksyn myötä lopetin vain haaveilemasta sellaisesta mikä ei ole minusta kiinni. En siis enää odota tältä vuodelta tätä samaa.

Tämä luopuminen tuntuu vapauttavalta.

Altaassa odotin parempaa tulosta. En ollut itse parhaimmillani altaalla, joten sekin vaikutti. Tämä muuttuu vuonna 2012. Onhan nyt jo Olympiavuosi. Uskoakseni tarkempi tekemiseni on jo näkynyt altaalla. Olen itseasiassa kytkeytynyt ja liittynyt siihen vanhaan Makeen, joka 1990-luvulla oli ehkä elinvoimiasimmillaan ja luovimmillaan valmentajana.

5. Jos katsot yleistä suuntaa elämässäsi, niin näkyykö joku polku takanasi, joka suuntaa sinua jonnekin eteenpäin?

Urasummausta: isohko perhe, omakotitalo (omg), mökki, prätkä, kv- tason uimareita, olympialaisia, neljä kirjoitettua kirjaa, kolme tutkintoa, kaupunkivalmennuskeskusta, työnohjausta, valmentajien sparrausta. Tällaista siis takanapäin jo minussa mukana.

Tulevaisuudessa?

Pääjuttu on uintivalmennus ja nuorten kanssa työtä tekeminen tällä hetkellä. Toinen iso juttu on uudenlaisien tuulahduksien tuominen valmentajakoulutukseen ja sparrautyöhön. Lajirajat tulen rikkomaan yhä voimakkaammin.

Eilen vedin uimareille old school- tekniikkaa.

Ajatuksen tekniikan vetämiseen sain ladulta, jossa yksi uimareista ei saanut luisteluhiihdossa toista suksea oikein pitämään – suksen kulma (hyökkäyskulma – ajattelin) oli väärä. Mieleen nousi myös eri lajien tärkeimpiä lahjakkuusominaisuuksia. Esimerkiksi luistelussa puhutaan tuntumasta jäähän (ja tasapainosta luistimilla). Freestylehiihdossa tärkein lahjakkustekijä on suksituntuma lumeen. Liippaavat siis lähellä uintia.

Meillä ote. On se juttu.

Selostin uimareille ensin Bernoullin periaatteen yleisellä tasolla lentokoneen siiven esimerkkiä hyväksikäyttäen. Kun paineen syntyminen kaasun/nesteen liikkeen muuttumisen seurauksena oli selvitetty noin puolessa minuutissa, kävimme itse kämmenen ja veden käyttäytymisen tarkasteluun eri lajeissa.

Kerroin uimareillle, miten veden tulisi virrata, mikä kämmenen kulma on “optimaalisesti” tietyissä kohdissa, ja miltä kiihdyttäminen ilman kiihdyttämistä oikeasti toimii.

Tämä sukupolvi uimareista ei ollut kuullut hyökkäyskulmista tai veden virtauksista mitään. Nyt kun he miettivät todella miten kämmenen tulee matkata vedon aikana ja miltä vedon tulee tuntua, näkyi yllättävän hyvää ja pitkää vetoa kaikilla.

Ja lopussa osa hyytyi.

btw, olen avannut facebookkiin narratiivisuutta ja ratkaisukeskeisyytä käsittelevän sivuston. Avaan jossakin vaiheessa tätä artikkelia siellä “Rikkaan tarinan” muodossa. Tämä on yksi narratiivisista työtavoista. Sivu löytyy täältä.

Käy tykkäämässä.

Ja tein jo videonkin (7 min) näin aamureippailuna, jossa kerron tekniikkakäsitykseni kehittymisestä narratiivisesti: narratiivinen tarina

Jos haluat tietää enemmän hyökkäyskulmasta ja optimaalisen vedon opettamisesta, niin sitten ei kun mukaan kevätseminaariin 18.3.!

Kun perinteiset tehoalueet eivät ihan nappaa kiinni siitä hengestä, miten sprinttereiden tulisi uida, kehittelin seuraavaa ajatusleikkiä. Ja tietenkin amerikkalaiseen tyyliin monimerkityksellistä sellaista:

F L O W

jossa

F = Flow aerobic swimming and training
L = Low aerobic swimming
O = Overload aerobic swimming
W = Wanted speed

F = yleensäkin aerobisen tason urheilua, joka palauttaa, virkistää, lataa, vie mielen muualle. Hyvä lenkki kaverin kanssa, musiikin seurassa tms. Perinteisenä tehoalueena alueet I-III, sillä joskus vaan kulkee. Ja silloin pitää ajaa…
L = muu verkkauiminen, jolla saadaan vähintään otetta veteen ja huolletaan konetta. Ja vältetään hitauden kasautumista kroppaan, so let’s be carefull out there!
O = kaikki väialueiden aerobinenn/anaerobinen puurtaminen, mikä ei yleensä sovi suurissa määrissä sprintterille. Käy alueella kylässä vaikka päivittän, mutta älä syö kaikkea mitä pöydältä tarjotaan…
W = tavoitevauhtina ennätys. Piikit, brokenit, suorat IV ja V vedot. Taktiikka, asenne, koko paketti kunnossa.

Ja lopuksi FLOW yleensä mukana wikipediankin mukaan:

FLOW

Tajusin tänään, että täällähän on tullut oltua jo kaksikymmentä vuotta. Siis Jyväskylälän altailla uimareita katselemassa. Ajatus palasi noihin aikoihin. Tässä vähän muistelua.

Tulin AaltoAlvariin viikolla 43 vuonna 1991. Hurmaannuin heti ryhmään, jota silloin veti Virtasen Jaana (Ana). Varsin pian vietin aikaa hallilla yhä enemmän ja enemmän. Petteri Laine valmensi yhdessä Paula Jokisen kanssa, ja Kaidesojan Mikollakin oli oma kova ryhmänsä. Itse ajattelin, että olen tullut kuin uinnin taivaaseen. Petterin kanssa pidimme pitkiä juttutuokioita, jääräsin Hannu Hautamäen kanssa, ja tutustuin Kilven Veskuun. Luin ensimmäisen kerran Ernest Maglischoa, ja opiskelin kaikkea uutta. Liikunnan kirjasto oli minulle kuin toinen koti.

TUL:n kursseilta opittu valmennustietämys tuntui nyt suurelta pettymykseltä. Sen aikaisien kouluttajien tekninen näkemys vetoineen ja työntöineen tuntui vanhanaikaiselta. Tutustuin kohtauskulmiin, laktaatteihin, ioneihin. Imin kaiken ja kaikkea.

Ryhmämme oli tiivis yhteisö. Löysin siitä itselleni paremman kodin kuin opiskelijoiden keskuudesta. Monista uimareista tuli myöhemmin ystäviäni, ja heidän vanhempiaan näen myös usein. Viimeeksi ennen joulua Prismassa tuli tuttu kaveri vastaan. Oli ostamassa vaimolle lahjaa. Siinä missä minäkin. Rahaa seuralla ei silloin paljoa ollut, valmennusmaksuja ei makseltu. Kerran ostin itselleni uimalasit, selaiset näköä korjaavat. Tiukka oli kysely, miksi sellaiset itselleni ostin.

Reissuun mentiin vanhalla bussilla, KEIKKIKSELLÄ. Vanha mersu hajosi sitten meitsin alle jossakin Espoon reissulla motarin suoralle. Siihen Hårdin Hessukin tokaisi: “mitäs sinä nyt niin lujaa menit ajamaan “:). Salomaan Hessu, seuran pj, oli sitten myynyt jo bussin venäjälle muutamalla kopeekalla.

Teimme kotimaan leirejä. Ensin Kokkolaan, ja sitten Lappeenrantaan. Ulkomaille uskaltauduimme. Suuntana oli Benidorm.

Ja mitä sitten teimme Uuden Vuoden jälkeen vuonna 1992? Treenasimme. Ja treenasimme kovaa. Itse kävin pois armeijan rästejä. Oli paljon lunta. Asuin Kortepohjassa, O talossa osoitteessa 601. Kamala läävä. Mutta kivaa oli.

Ohjelma tuolta ajalta (31.12.91, Jaanan tekemä)
1) 4 x 150: 100 sku, 50 vu (kiristäen)
2) 6 x 100 max t45″
3) 3 x 150, 4 x 125 pot
4) 10 x 50 max t 45″
5) 200 uintia

Harjoituspäiväkirjan pohjalta innostuin aamutreenissä. Vedin tekniikkaa vanhaan tyyliin. Aloitin vapaauinnin kehittämisen kämmenen veteentulosta, olkapään ja kyynärpään seuraamisesta. Sitten siirryimme vartalon työskentelyyn ja rullaukseen. Voimankäytöstä rentouteen. Pete tuumasi, että oli hyvä treeni ja sai tekniikasta hyvin kiinni. Olipas mukavaa.

Mukavaa oli myös se, että Laura L. pistäytyi treenissämme. On aina mukavaa kun matkureita saadaan vieraaksemme.

Just like the good ol’ times

Toin mökiltä kaikki harjoituspäiväkirjat kaupunkiin. Niitä oli kertynyt 1987-2008 vuosilta aikamoinen pino. Niiden selaileminen oli mukavaa. Olin mm. tehnyt tutkielmaa siitä, “mikä tulisi olla veden virtaussuunnan suhteessa kämmeneen eri vedon vaiheissa optimaalisen propulsion tuottamiseksi”. Ja piirrellyt kaikenlaisia “polttoainetankkeja” kuvaamaan energiantuottotapoja. Oli psyykkistä valmennusohjelmaa ja mittaamista.

Olin kovasti tutkiva ihminen.

Olen sitä edelleenkin, mutta nyt tutkimusmatkani on ollut suuntautuneena mieleen ja yleiseen filosofiaan.

Siltä kaikki tämä on ollut kuitenkin taustalla. Siis tällainen mekaaninen tiedemies, joka on koettanut selvittää mahdollisimman tarkasti kaikkea.

Nykyisin olen sellainen, että tykkään kyllä kyseenalaistaa kaikkea, mutta en niinkään anna vastauksia. Etsinköhän niitä edes enää kunnolla?

Pitkä liirumlaarum, mutta nyt sitten pointtiini. Teen nyt kannanoton.

Uimarit kautta maailman tekevät kovaa tulosta 1960 luvun jälkeen kehitettyjen teorioiden pohjalta. Tällaisia teorioita ovat muiden muassa superkompensaatio- teoria. Itse epäilen tuon teorian paikkansapitävyyttä. En ole löytänyt tilalle korvaavaa teoriaa, mutta jotenkin arkipäivän ilmiöt eivät usein teoriaan sovi. Ja teorianhan pitäisi kuvata mahdollisimman hyvin arkipäivän kokemuksia ilmiöistä.

Uinnissa tehdään paljon pohjia. Uidaan tehoalueilla. Niiden perusteet ovat energia-aineenvaihdunnalliset. Epäilen myös tätä perustetta. Tai siis sitä, että uintia pitäisi uida tietyillä vauhdeilla jotta energiavarastot ja aineenvaihdunta tms. noilla vauhdeilla kasvaisivat.

Uinnissa tulee kuitenkin uida paljon. Altaassa tulee viettää aikaa.

Matkurit ja keskimatkurit tarvitsevat paljon välialueiden uimista (II-III) koska heidän kilpailuvauhtinsa ovat suunnilleen samoilla vauhdeilla. Ja heidän on vauhteja helpo pitää koska ne eivät ole kovinkaan maksimaalisia.

Sprinttereillä vauhtivaatimukset ovat toista luokkaa. Keskialueet tulisi jättää rauhaan. Tulos tulee rauhallisella uinnilla (speed through endurance) ja maksimaalisilla, eripituisilla vedoilla.

Sprinttereille “pohjien tekeminen” on ennemminkin vesitaitavuuden, sensorisen järjestelmän ja pään kannalta tärkeää. Ei siis sen vuoksi, siirtyykö joku kynnys jonnekin ja niin eespäin.

Elikkäs ajatuksia testaamisesta työkaluna ja isäntänä ohessa. Avainsanoina fyysinen testaus, psyykkeen testaus.

mene videoon